Ensimmäisen
ARA-pajan teemana oli laadukasta asumista
kaikille. Se on oikeudenmukainen, mutta tiukka tavoite, jonka saavuttaminen
edellyttää paitsi asumiseen liittyvien näkökulmien laajaa tarkastelua myös kaikkien
mukana olevien osapuolten sitoutumista. Pajassa lähestyttiin aihetta
esittelemällä asumisen kehittämisen uusia avauksia ja erityisryhmien asumista. Tällainen
keskustelun herättely onkin yksi ARAn tehtävä. Samalla voidaan jalkauttaa T&K-hankkeiden
hyviä tuloksia.
Oli
mukavaa huomata, että asumisen hinta-laatu -suhdetta oli mietitty sekä rakennuttajien,
rakentajien, asukkaiden että veronmaksajien näkökulmista. Lisäksi oli kehitetty
innovaatioita, malleja ja pilotteja asumisen haasteiden ratkaisemiseksi. ARA-pajassa
kerrottiin esimerkkejä, miten kohtuuhintaista, mutta silti laadukasta asumista
voidaan rakentaa, esiteltiin yhteistyömalleja peruskorjaukseen ja rakentamiseen
sekä kiinnostavia elinkaarimittareita parantamaan mm. energiatehokkuutta.
Mielestäni erityisen hienoa oli se, että nuoret arkkitehdit, tutkijat ja
asiantuntijat pääsivät Pajassa yleisön eteen kertomaan osaamisestaan.
ARA-pajassa
esteettömyyden teemaa taottiin, käännettiin ja kaulittiin. Vaikka panelisteilla
oli varsin erilaisia näkemyksiä - kärjekkäitäkin, kuten asiaan kuuluu - niin
keskustelun edetessä lähestyttiin konsensusta. Tulikin mieleen, että meidän
suomalaisten pitäisi ryhtyä keskustelemaan enemmän ihan kaikista asioista.
Ruotsalaiselle diskuteeraus-kulttuurille on vähän hymähdelty, mutta itse
vakuutuin keskustelun tärkeydestä kehittämisessä ja päätöksenteossa. Pitäisikö
keskustelun edistäjiä ja Juha Salmen kaltaisia erinomaisia fasilitaattoreita
palkata työpaikoille ja samalla edistää parempia päätöksiä sekä pyrkimystä
flow-tilaan.
Kehitysvammaisten
asumisen mallikkaat esimerkit Lahdesta ja Kymenlaaksosta sekä tutkimuksen ja
käytännön yhteensovittaminen siivitettyinä laitos- ja kotihoidon
vertailulaskelmilla ja lainsäädännön kiemuroilla avasivat kuulijalle ikkunan erityisryhmien
asumiseen sekä heidän omaistensa ja alalla työskentelevien osaajien arkeen ja
elämään. Maisema on monimutkainen,
yksilötasolla erittäin koskettava ja toimiakseen se vaatii kaikkien osapuolten
saumatonta yhteistyötä, kokeilunhalua ja myös tietoisen riskin ottamista.
Toisen ihmisen läheisyyttä ja kohtaamista ei silti mikään voita!
ARA-Pajassa
puhuttiin myös keskinäisestä luottamuksesta ja sen merkityksestä
verkostomaisessa yhteistyössä. Luottamushan ohjaa päivittäisiä valintojamme.
Vaikka Suomessa luottamus on keskimäärin varsin korkealla tasolla verrattuna
muihin Euroopan maihin, niin meilläkin on lukuisia esimerkkejä siitä, miten
luottamuksen voi menettää ”yhdessä yössä” ja miten sen saaminen takaisin on
työn ja tuskan takana.
Pajassa
oli mahdollisuus myös pukeutua AgeMan-pukuun ja kokea konkreettisesti, miltä
tuntuu toimia ikääntyneenä, kun nivelet, niska ja selkä ovat jäykkiä eikä
näkökään ole enää entisellään. Pelottava ajatus! Ja niin lähellä!!! Onneksi
Hanna oli vapaaehtoinen.
Kuitenkin,
kun vedin painavaa matkalaukkua seminaarin jälkeen pitkin Hyvinkään Sveitsin
soraisia käytäviä, tuntui, että AgeWoman oli sittenkin päässyt päälle!
Kiitos
ARA-pajan esiintyjille, osallistujille ja järjestäjille :)
Terveisin: Irene, kehittämiskoordinaattori, ARA
